Rintamalla ei mitään uutta.
Tapasin hänet opiskelupiireissä, selvinpäin ja ihan normisettiä.
Istuttiin taas "ristikkäin" pöydän ääressä, ei vastapäätä eikä vierekkäin vaan silleen vinosti, kyllä te tiedätte.
Tuli esiin se eräs juttu, minkä olin hänen puolestaan tehnyt.
Hän katsoi minua silmiin ja nauroi, jäi katsomaan senkin jälkeen vielä silmiin ja hymyili.
Bu-bum-bu-bum-bu-bum.
Poikaystävän kanssa on mennyt hyvin.
Liiankin hyvin ehkä.
Eroa ei näy ei kuulu.
Ei kyllä peitotkaan ole heiluneet pitkään aikaan.
Pitää ehkä lähteä viikonloppureissulle, että hieman piristyisi tämä ankea harmaa arki.
