Vaihtelu, missä olet

Mietiskelin tässä lähtiskö sitä torstaina vieraisiin.
On eräs opiskelijatapahtuma mihin en vissiin saa kavereita mukaan, mutta voin sanoa meneväni sinne ja menenkin ihan muualle.

Mitäs tähän sanoisitte?
On ollut vähän hiljaista jokaisella suunnalla.

Tylsistyttää.

Piristystä elämään kiitos!!

Mutta sehän olen vain minä.

"Minä sanoisin, että avain sielunkumppanin löytämiseen on se, että ensin tuntee ITSENSÄ. Jos ei ole koskaan perehtynyt itseensä, tutkinut periaatteitaan, ruotinut elämäntapaansa, sitä mikä on tärkeää ja mistä ei halua luopua missään nimessä, mikä oikeasti on "ihan sama" ja mitä haluaisi elämässään tehdä "isona", missä haluaisi asua, millainen luonne ja mitä itsessä olisi kehittämisen varaa ja mitä virheitä ei ainakaan halua toistaa enää."

En ole perehtynyt itseeni. Olen ruotinut elämäntapojani, ja muuttaakin niitä pitäisi.
Mikä minulle on tärkeää? Mistä en halua luopua?
Ensimmäisenä tuli mieleen hevoset. Ihme kyllä. Koirat. Äiti ja muu perhe. Opiskelut, nopea valmistuminen ja se, että saan joskus hyvän ammatin. Sitten tulee tuo toinen sängyssäni nukkuja.

Ihan sama on se, että mitä muut minusta oikeastaan ajattelevat. Elän täällä ihan itse ja ihan yksin, vaikka ihmisiä onkin ympärillä. Vain sillä on väliä, että minulla on hyvä olla vaikka muut ajattelevat minusta ihan mitä vain. 
Isona haluaisin työskennellä arvovaltaisessa asemassa, hyväpalkkaisessa haastavassa työssä jossa viihdyn. Haluan ajaa hienolla, isolla autolla ja omistaa sopivan kokoisen omakotitalon. Haluan, että työssäni on joustavat työajat ja työtä voi tehdä joko kotona tai vajaata viikkoa. Haluan omistaa hyvän hevosen, jolla voi tehdä vaikka mitä. Haluan asua joko täällä tai toisessa kotikaupungissani.

Haluan olla monelle mukava, mutta sanoa nätisti suoraan asiat. Haluan tehdä kuten itse haluan, manipuloin muut mukaani jos niin on tarve tehdä. Olen häikäilemätön ja rikkumaton luonne. Menen sinne minne haluan. Kehittämisen varaa on siinä, että olen viekkaampi ja miellyttävämpi kuin nykyisin olen. 

En halua toistaa sitä virhettä, että jään pahoista asioista kiinni. Mitä ei tiedä, ei satuta. 


Hahah, kamala ämmä.

So bittersweet

Surullista, että taas viime viikonloppuna yli 20 käyntiä tässäkin blogissa, ja suurin osa blogilistalta hakusanalla "pettäminen". 

Rintamalla ei mitään uutta.

Tapasin hänet opiskelupiireissä, selvinpäin ja ihan normisettiä.

Istuttiin taas "ristikkäin" pöydän ääressä, ei vastapäätä eikä vierekkäin vaan silleen vinosti, kyllä te tiedätte.

Tuli esiin se eräs juttu, minkä olin hänen puolestaan tehnyt.

Hän katsoi minua silmiin ja nauroi, jäi katsomaan senkin jälkeen vielä silmiin ja hymyili.

Bu-bum-bu-bum-bu-bum.

Poikaystävän kanssa on mennyt hyvin.

Liiankin hyvin ehkä.

Eroa ei näy ei kuulu.

Ei kyllä peitotkaan ole heiluneet pitkään aikaan.

Pitää ehkä lähteä viikonloppureissulle, että hieman piristyisi tämä ankea harmaa arki.

Bum bum bum

Oon ollu niin taivaissa etten oo ymmärtäny ees tänne kirjotella!

Eräs päivä tässä oltiin viettämässä iltaa isommalla porukalla, ja hän oli mukana.
Meitä oli reilu kymmenen henkeä alkuillasta.

Hän tuli viereeni istumaan. Monesti.
Hän oli lähelläni, käveli kanssani, istuskeli kanssani, häröili netissä kanssani.

Lopulta lähdettiin baariin, viisi meistä siis.
Hän käveli kanssani baariin, jutteli ja kiusoitteli kokoajan.
Baarissa tunki viereeni seisoskelemaan.
Halusi minut viereensä istumaan. (Hei, tuu vaan tähän! Kaveri hei siirrys vähä niin hän pääsee tähän.)
Halusi tanssimaan (ihana, tanssii vielä siedettäväsi! En normaalisti kestä yhtään tanssivia miehiä), tanssi kokoajan lähelläni ja hymyillen monta kertaa katsoi minuun.

Jumaliste että sydän hakkaa.

Pilkun aikaan lähdettiin narikkajonoon, hän pyysi narikkalappuni ja sanoi tuovansa takkini minulle.
Auttoi takin päälleni, piti huiviani kun laitoin takin kiinni ja vasta sen jälkeen meni taas jonoon omaa takkiaan hakemaan.
Menimme erääseen ruokapaikkaan, jono oli pitkä mutta päätimme ensin jäädä.
Kävin moikkaamassa poikaystävääni jonon alussa, mutta lähdin kuitenkin näiden kavereideni kanssa vielä hetkeksi, kun Hän hihkaisi minulle että mennään nyt. Hän jäi odottamaan, kun kolme muta lähti jo edeltä.
Menimme toiseen grillijonoon, hän seisoi kokoajan vieressäni ja jutteli niitä näitä ja naureskeltiin yhdessä.

Kun lähdimme, hän katsoi perääni ja hymyili.

Miksi helvetissä en ehdottanut kaikille että lähdetään jonnekkin jatkoille.

Huomenna näen hänet taas.

Sivun näyttöjä 853 tähän mennessä.

What goes around comes around, my baby.

Kauheita katseita

Herranjumala miten hyvännäkönen se oli tänään..!!
Hän katsoi jo kauempaa kun raahauduin kasseineni ja kaverini kanssa kahvilaan, huomasin että joku katsoo mutten huomannut heti että kuka.
Katsoi suoraan minuun, hymyili vähän ja tuli luokse.
Istui kyllä kaverini viereen, minua viistosti vastakkain.
Phuuuuuu, että se on ihana.
Monesti siinä kun istuttiin huomasin hänen katsovan minua.
Läpytiläpytiläpyti sanoi sydämeni mun.


Poikakaverin kanssa menee taas paremmin.
Viikonloppuna tapeltiin kunnolla, sen jälkeen on peitot heilunu kunnolla.
Kerrankin.


Meillä on pippalot opiskeluporukalla viikkoa ennen kuin Poikaystävä on maailmalla.
Saamari, olis ollut edes sama viikonloppu, tiedä mihin olisin joutunut yöksi..


Ihanaa olla ihastunut, ja ihanaa kun toinen ei ole ihan seiniä tuijotteleva lahna.
Hrrrr.

Yllättävän moni lukee tätä.
Hauskaa tai surullista on se, että viikonloppusin on piikit lukijoissa, ja monesti lähteenä on blogilistan "pettäminen" avainsana.. Hehe?

Ainakin toivoisin niin

Muistin yhden lisäkohdan tuosta viime postauksen tyypistä.

Syksyllä, juuri kun opiskelut taas jatkui oltiin menossa isommalla porukalla baariin.

Etkoiltiin yhen tyypin luona, ja käveltin sieltä sit baariin. Satoi vettä, ja matkaan meni ehkä 10-15min kun käveltiin.

Tämä Uusi Tyyppi piti sateenvarjoani minulle, oli itsekin välillä siinä alla mutta suurimaksi osaksi piti siis varjoa ylläni ja itse käveli sateessa.

Jotain naljailtiin siinä toisillemme, hymyiltiin ja taas käveltiin hiljaa.

Se ei ollut sellaista omfg what the fuck am I going to say next omfgomfgomfg-hiljaisuutta, vaan hyvää hiljaisuutta.

Phaaaaah.

Näen hänet taas maanantaina, jännää.

Ja ehkä viikon päästä ollaan menossa taas porukalla baariin, ja hän on mukana!!

Ja joo, Poikaystävä lähtee toiselle puolen Suomea työreissulle helmikuun lopulla.. Neljä yötä yksin kotona.

Yksin? Kotona?

We'll see.

Pikkutyttöfiilis

Olen ihastunut.
Kauheeta ja ihanaa.

Huomasin tän oikeestaan jo syksyllä, mut eilen se vahvistui.
Jutusteltiin niitä näitä, hän tuli monesti samaan pöytään istumaan vaikka muualle ois mahtunut paljon paremmin. Ja muuallekin kuin viereeni/eteeni olisi mahtunut istumaan, mutta ei.
Katseli silmiin, hymyili.
Tulevana vuonna tullaan näkemään usein ja olemaan tekemisissä muutenkin.
Aaaaaaargh.

Näin hänestä häiritseviä unia viime yönä, ujostuttanut koko päivän kun hän tullut mieleen.
IIIIIH, sanoo sisäinen pikkutyttöni.

Mutta joo, ei se vanhakaan ole mihinkään unohtunut.
Eilen laittoi viestiä, olis halunnut nähdä mut palelti jo valmiiks niin enpähän sit tyhmä mennyt savukkeelle hänen kanssaan.
Nyt ärsyttää, olis pitäny.
Oishan se lämmittäny.

En halua haluta.

Ärsyttävää.
Se, että ajattelen Häntä jatkuvasti.
Vituttaa ihan suoraan sanottuna.
Ei olla nähty kun taas millon viimeks oikeesti.
Viime keväänä, se yksi yö.
Kesällä vilaukselta.

MIKS HELVETISSÄ MÄ AJATTELEN SITÄ.

'Cause you are the piece of me, I wish I didn't need
Tiedäthän sen.

Haluan mutten todellakaan tarvitse.
Haluan mutten todellakaan haluaisi haluta.

Perjantaina ryyppäjäiset.
Saatana, pakko käydä ostaa joku uus kolttu sinnekin ja olla niin perkeleen nätti.

Tekee mieli tupakkaa.
Vuoden olen ollu polttamatta, parit savut/tupakat juodessa mut siinäpä se.

Nyt kun sais oikein piiitkät henkoset.

Säännöt rakkaudelle

Sillä on hyvä ajotus lähes aina.

Pari viikkoa sitten Omani oli taas viihteellä, minä kotona.
Hän laittaa viestiä, kyselee perääni ja mukaansa.
En lähtenyt, ei olisi ollut hyvää tekosyytä.

Jälkeenpäin vitutti, Omani ei tullut taaskaan yöksi kotiin.
Soitin hänelle kuudelta aamulla, pelasi edelleen kavereidensa kanssa.
Luotan siihen että hän ei tee mitään pahojaan.

Tutkin kyllä hänen puhelimensa monesti.
Lähes aina kun hän lähtee tupakalle tai johonkin ja jättää puhelimensa mulle.


Anna Puun Säännöt rakkaudelle on kyllä osuvia.

Me emme saa haluta toisiamme niin, että valehdellaan
kotona koskaan rakkaillemme, tämä on sääntö ensimmäinen.
Emme saa sanoa toisillemme "mitäpä jos kaiken riisuisimme? Avaamme viimeisenkin portin."
Tämä on sääntö numero kaks.
Me emme saa katsoa toisiamme niin, että totuuden paljastamme.
Laskemme sisään ja iäksi viereen. Tämä sääntö kolmas jo on.
Emme saa tarvita toisiamme niin, että vajotaan.
Emmekä elää voi omillamme, tämä on sääntö lohduttomin.
Emme saa hylätä toisiamme. Entä jos sittenkin rakastumme?
Jos alussa yhdeksi meidät luotiin. Tämä on sääntö viimeinen.

Niin.
En rakasta sitä, ehen en en en en EN todellakaan.
Välitän ja olen ehkä vähän mustasukkainen, mutta rakkaus, ehei.
Olen ehkä joskus sanonut että rakastan sitä, mutta nyt kun olen oikeasti(?) rakkauden kokenut, en ole tuntenut läheskään samoin Häntä kohtaan. Koskaan.
Mutta mitä jos.
Entä jos sittenkin.
Jospa kuitenkin.


Sitä ei voi koskaan tietää.