Olen ihastunut.
Kauheeta ja ihanaa.
Huomasin tän oikeestaan jo syksyllä, mut eilen se vahvistui.
Jutusteltiin niitä näitä, hän tuli monesti samaan pöytään istumaan vaikka muualle ois mahtunut paljon paremmin. Ja muuallekin kuin viereeni/eteeni olisi mahtunut istumaan, mutta ei.
Katseli silmiin, hymyili.
Tulevana vuonna tullaan näkemään usein ja olemaan tekemisissä muutenkin.
Aaaaaaargh.
Näin hänestä häiritseviä unia viime yönä, ujostuttanut koko päivän kun hän tullut mieleen.
IIIIIH, sanoo sisäinen pikkutyttöni.
Mutta joo, ei se vanhakaan ole mihinkään unohtunut.
Eilen laittoi viestiä, olis halunnut nähdä mut palelti jo valmiiks niin enpähän sit tyhmä mennyt savukkeelle hänen kanssaan.
Nyt ärsyttää, olis pitäny.
Oishan se lämmittäny.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti