Kauheita katseita

Herranjumala miten hyvännäkönen se oli tänään..!!
Hän katsoi jo kauempaa kun raahauduin kasseineni ja kaverini kanssa kahvilaan, huomasin että joku katsoo mutten huomannut heti että kuka.
Katsoi suoraan minuun, hymyili vähän ja tuli luokse.
Istui kyllä kaverini viereen, minua viistosti vastakkain.
Phuuuuuu, että se on ihana.
Monesti siinä kun istuttiin huomasin hänen katsovan minua.
Läpytiläpytiläpyti sanoi sydämeni mun.


Poikakaverin kanssa menee taas paremmin.
Viikonloppuna tapeltiin kunnolla, sen jälkeen on peitot heilunu kunnolla.
Kerrankin.


Meillä on pippalot opiskeluporukalla viikkoa ennen kuin Poikaystävä on maailmalla.
Saamari, olis ollut edes sama viikonloppu, tiedä mihin olisin joutunut yöksi..


Ihanaa olla ihastunut, ja ihanaa kun toinen ei ole ihan seiniä tuijotteleva lahna.
Hrrrr.

Yllättävän moni lukee tätä.
Hauskaa tai surullista on se, että viikonloppusin on piikit lukijoissa, ja monesti lähteenä on blogilistan "pettäminen" avainsana.. Hehe?

Ainakin toivoisin niin

Muistin yhden lisäkohdan tuosta viime postauksen tyypistä.

Syksyllä, juuri kun opiskelut taas jatkui oltiin menossa isommalla porukalla baariin.

Etkoiltiin yhen tyypin luona, ja käveltin sieltä sit baariin. Satoi vettä, ja matkaan meni ehkä 10-15min kun käveltiin.

Tämä Uusi Tyyppi piti sateenvarjoani minulle, oli itsekin välillä siinä alla mutta suurimaksi osaksi piti siis varjoa ylläni ja itse käveli sateessa.

Jotain naljailtiin siinä toisillemme, hymyiltiin ja taas käveltiin hiljaa.

Se ei ollut sellaista omfg what the fuck am I going to say next omfgomfgomfg-hiljaisuutta, vaan hyvää hiljaisuutta.

Phaaaaah.

Näen hänet taas maanantaina, jännää.

Ja ehkä viikon päästä ollaan menossa taas porukalla baariin, ja hän on mukana!!

Ja joo, Poikaystävä lähtee toiselle puolen Suomea työreissulle helmikuun lopulla.. Neljä yötä yksin kotona.

Yksin? Kotona?

We'll see.

Pikkutyttöfiilis

Olen ihastunut.
Kauheeta ja ihanaa.

Huomasin tän oikeestaan jo syksyllä, mut eilen se vahvistui.
Jutusteltiin niitä näitä, hän tuli monesti samaan pöytään istumaan vaikka muualle ois mahtunut paljon paremmin. Ja muuallekin kuin viereeni/eteeni olisi mahtunut istumaan, mutta ei.
Katseli silmiin, hymyili.
Tulevana vuonna tullaan näkemään usein ja olemaan tekemisissä muutenkin.
Aaaaaaargh.

Näin hänestä häiritseviä unia viime yönä, ujostuttanut koko päivän kun hän tullut mieleen.
IIIIIH, sanoo sisäinen pikkutyttöni.

Mutta joo, ei se vanhakaan ole mihinkään unohtunut.
Eilen laittoi viestiä, olis halunnut nähdä mut palelti jo valmiiks niin enpähän sit tyhmä mennyt savukkeelle hänen kanssaan.
Nyt ärsyttää, olis pitäny.
Oishan se lämmittäny.

En halua haluta.

Ärsyttävää.
Se, että ajattelen Häntä jatkuvasti.
Vituttaa ihan suoraan sanottuna.
Ei olla nähty kun taas millon viimeks oikeesti.
Viime keväänä, se yksi yö.
Kesällä vilaukselta.

MIKS HELVETISSÄ MÄ AJATTELEN SITÄ.

'Cause you are the piece of me, I wish I didn't need
Tiedäthän sen.

Haluan mutten todellakaan tarvitse.
Haluan mutten todellakaan haluaisi haluta.

Perjantaina ryyppäjäiset.
Saatana, pakko käydä ostaa joku uus kolttu sinnekin ja olla niin perkeleen nätti.

Tekee mieli tupakkaa.
Vuoden olen ollu polttamatta, parit savut/tupakat juodessa mut siinäpä se.

Nyt kun sais oikein piiitkät henkoset.

Säännöt rakkaudelle

Sillä on hyvä ajotus lähes aina.

Pari viikkoa sitten Omani oli taas viihteellä, minä kotona.
Hän laittaa viestiä, kyselee perääni ja mukaansa.
En lähtenyt, ei olisi ollut hyvää tekosyytä.

Jälkeenpäin vitutti, Omani ei tullut taaskaan yöksi kotiin.
Soitin hänelle kuudelta aamulla, pelasi edelleen kavereidensa kanssa.
Luotan siihen että hän ei tee mitään pahojaan.

Tutkin kyllä hänen puhelimensa monesti.
Lähes aina kun hän lähtee tupakalle tai johonkin ja jättää puhelimensa mulle.


Anna Puun Säännöt rakkaudelle on kyllä osuvia.

Me emme saa haluta toisiamme niin, että valehdellaan
kotona koskaan rakkaillemme, tämä on sääntö ensimmäinen.
Emme saa sanoa toisillemme "mitäpä jos kaiken riisuisimme? Avaamme viimeisenkin portin."
Tämä on sääntö numero kaks.
Me emme saa katsoa toisiamme niin, että totuuden paljastamme.
Laskemme sisään ja iäksi viereen. Tämä sääntö kolmas jo on.
Emme saa tarvita toisiamme niin, että vajotaan.
Emmekä elää voi omillamme, tämä on sääntö lohduttomin.
Emme saa hylätä toisiamme. Entä jos sittenkin rakastumme?
Jos alussa yhdeksi meidät luotiin. Tämä on sääntö viimeinen.

Niin.
En rakasta sitä, ehen en en en en EN todellakaan.
Välitän ja olen ehkä vähän mustasukkainen, mutta rakkaus, ehei.
Olen ehkä joskus sanonut että rakastan sitä, mutta nyt kun olen oikeasti(?) rakkauden kokenut, en ole tuntenut läheskään samoin Häntä kohtaan. Koskaan.
Mutta mitä jos.
Entä jos sittenkin.
Jospa kuitenkin.


Sitä ei voi koskaan tietää.

Bombadom

Niin tyhjää kun ihmiset lähtee joulun jälkeen.
Tai kun joulu ylipäätään loppuu.
Ankeeta.

Tekis mieli purkaa mut ei oikein oo mitään purettavaa taaskaan.
Työt kokoajan mielessä vaikka lomaa ollu jo viikko ja vielä neljä hidasta aamua edessä ennenkun taas pitää olla skarppina seittämältä ylhäällä. Yh.

Opiskelut painaa myös.
Pitäs tehdä niin paljon kaikkea mut ei sit kuitenka oikeestaan mikään oo nyt niskassa.
Muutama isompi juttu pitäs päättää.
Taidan taas mennä siitä mistä aita on matalin - ja halvin jos sit ryssinkin päin sitä aitaa enkä pääse yli.

Ellie Gouldingia taas soittimeen ja aivot narikkaan, tälläistä täällä.

Leave me alone

Hah!
 Blogilistalta tän löytää hakusanalla pettäminen. Jännä miten aina viikonloppusin on piikit tilastoissa ja suurimpana lähteenä just blogilista/pettäminen. I feel you!

 En nyt tiiä onko mitään sanottavaa.
Ainakaan pettämisen kannalta ei oo.
Asutaan edelleen yhdessä, nyt on menny paremmin kun todella päätettiin että hän etsii asunnon ja muuttaa pois. Sopivaa siis etsii edelleen.

Ei oo mitään sanottavaa.