Lonkeroa muovimukista

Mä haluan säpinää.

Taas mä istun kotona perjantai-iltana ja tissuttelen yhen kaks lonkeroa.
No okeiokei on siihen syynsä, huomenna on työpäivä ja aamuvuoro, vaille kuus herätys.

Ens viikolla mulla alkaa uuden työkuviot hetkeksi. Meen tekemään sellasta työtä hetkeks, mitä haluaisin tehdä ehkäpä loppuelämäni. Vähän isommassa mittakaavassa kylläkin, mut silti. Jänskää.

Mä haluisin kirjottaa mut ei oo mitään kirjotettavaa.
On jopa sellanen tilanne, ettei oo ees mitään opiskeluhommii kirjotettavana!
That's so weird. Tein tänään urakalla kaikki opiskeluhommat alta pois tältä syksyltä, parit tentit ja seminaarit viel tulossa mut ne on nyt suunniteltu ja kirjoteltu mitä tarttee.

Omituista.
Kaikki taas.

Miksei mulla oo asiaa.

Ha! Onpas.

"Anoppi" ärsyttää. On joo molemmat appivanhemmat vähän viinaan meneviä, ja varsinkin nyt pari kk viikonloput on ollu jotain ihan karmeeta. Joka viikonloppu tulee soitto anopilta - onneks vaan pojalleen - että kuinka sä nyt jaksat kun te ootte eroomassa. No, tällä hetkellä he ainakin tietävät vaan sen, että erilleen ollaan muuttamassa, ero nyt on niin ja näin koska tuntuu että ilma on parantunu huomattavasti kun muutto tuli puheeksi ja on kohta toteutumassa. Mut aaaargh, anoppi hoivaa tota 25 vuotiasta kun vauvaa! Joo, on ollut mahtavat 3 vuotta pitkä suhde, mut jospa se siitä taas selviäis ja ura urkenis ja maailma kirkastuis. Rasittava eukko.

Try, try, try.

No joo, en tiiä tuleeko vai ei.

No tulee se, ero siis edelleen.
Aikataulut vaan kusee, heti kun hän saa kämpän niin tää oli tässä.
Sitä päivää odotellessa..
Tää kämppä on mun, joten mä voin heittää hänet ulos heti kun haluan.
Mut en mä voi olla niin raaka.

Tänään kyllä sanoin kun menetin taas hermoni ja hän oli taas lähdössä ovet paukkuen, että jos nyt lähtee niin ottakoot kaikki tavaransa mukaan.
Pysähtyi ja katseessa kävi älä tee tätä mulle.
Itse menin kiukkuitkemään ja hän lähti, ei ottanut tavaroitaan.
Ei hänestä sen jälkeen oo mitään kuulunu, lähti viideltä ja kello on nyt yhdeksän.


Toisten rintamalla ei oikein oo mitään nyt.
Tai no siis, ei ole yhtikäs mitään.
Vakkarikaan ei oikein innostunut tekstailemaan tässä yks päivä.
No okei, oli arki-ilta ja kello jotain kakstoista..
Ja minä humalassa, tietysti.

Pinkin biisi Try sopii tähän hetkeen kans loooistavasti.
Radiossahan tämä pyörii, joku päivä ajellessa kotiin yllätysyllätys tallilta rupesin vasta sanoja kuuntelemaan.
Sopii niin helvetin hyvin tähän hetkeen.

Oikeestaan siihen hetkeen, kun toi jätkä on oikeesti pois tästä asunnosta.

Nyt se tulee.

Noniin, nyt se on varmaa. ERO.
Helpottaa mut ahdistaa silti.
Tietystihän se ahdistaa, yli kolme vuotta yhdessä, kaksi niistä saman katon alla.

Tapellaan jatkuvasti.
Mua ottaa päähän sen juominen.
Sitä ärsyttää kun en puhu sille mistään ja kiukuttelen ja "tee sitä, voisitko tuoda tätä, tuletko sieltä toiselta puolelta huonetta antamaan mulle ton kalenterin tosta mun jalkojen edestä"..

Hyi hitto että tuntuu pahalta kohta.
Taas. Nytkin tuntuu pahalta.

Se lähti meidän tuttavapariskunnan luokse ryyppäämään, munkin piti mennä mut kiukutti taas joten jätin menemättä.
Osa syy oli kyllä tääkin, että ero on tulossa kun höyryjuna ja ei sille enää mitään voi vaikka helvetin kivaa (ja hyvää seksiä) on välillä, niinkun parhaina päivinä.
Mutta ei.

En aio sanoa että olen ollut sille täys paska.
Ei sen tarvii tietää.
Enkä haluu pilata sen yhtä kaverisuhdetta.

Ai mitäs nyt tapahtuu?
- Saan tavata toisia miehiä rauhassa
- Saan olla rauhassa
- Saan nukkua leveästi
- Saan tehdä mitä itse haluan
- Pontta laihdutukselle?
- Enemmän aikaa hevoselle

..mutta..

- Yksinäinen. Ei mulla ole kavereita.
- Yksinäinen.
- Yksin.
- Yksinäinen.

Cover your eyes so you don't know the secret.

Yks näistä oli täällä, tässä kaupungissa viime viikon viikonlopun.
Kyllähän se tuli lähelle ja halaili ja painautui vasten, mut itse olin jotenkin hirveän varovainen sen suhteen.
Hyvä vaan.
Lauantaina kun nähtiin viimeisen kerran, kiukutti. Sekin oli hyvä vaan, koska nyt ei ole mitään fiiliksiä sitä kohtaan.

Heräsin tänään myöhässä töihin.
Heräsin 6:16, töissä pitäs olla 6:20-6:25 kun ensimmäinen työntekijä jolla on avaimet tulee paikalle.
Helvetillistä vauhtia vaan vaatteet niskaan, auton ovet kirosin jo matkalla ulos ja aukeshan se kuskin ovi jo toisella yrittämällä. Kivoja nää vanhemmat autot kun ovetkin jäätyy kiinni, ja jos saat ne auki niin kiinnihän ne ei sit mene kunnolla. Tänään kuitenkin autokin toimi loistavasti, ja kerkesin aamupalamandariinin syödä autossa vielä työpaikan pihalla, kun avaimellinen ei ollut vielä tullut. Työpäivä meni ihan huithait nopsaan.

Kotiin tullessani kaaduin suoraan sänkyyn ja nukuin 2½h päiväunia taas.
Kun heräsin, näppihäröilin puhelimeni kanssa ja kabuum. Hän, The Hän, oli laittanut mulle tekstarin puol kakstoista edellisiltana. Minähän olin siihen aikaan jo nukkumassa, mutta Poikaystävä vielä valvoi ja pelasi aivan puhelimeni vieressä. Onneksi se on niin kuuro ja sokee kaikelle muulle pelatessaan, joten tuskin se sitä on katsonut että kuka mua muistaa mun jo nukkuessa. Eikä sen käytös antanut mitään osviittaa siitä että olis viestin lukenut.
 Ei siinä kylllä mitään muuta ollut kuin kysymys mun sen hetkisestä olinpaikasta. Mut silti.
Jumalauta että sydän pomppas taas kun sen viestin päivällä huomasin.
En oo ajatellut (kai?) Häntä pitkään aikaan, en ole tekstaillut tai muuta ainakaan kuukauteen. Se on pitkä aika.

Ja sieltä se taas tuli.
Out of nowhere.
Missä meet
Silti.


Vittu että ärsyttää.