Yks näistä oli täällä, tässä kaupungissa viime viikon viikonlopun.
Kyllähän se tuli lähelle ja halaili ja painautui vasten, mut itse olin jotenkin hirveän varovainen sen suhteen.
Hyvä vaan.
Lauantaina kun nähtiin viimeisen kerran, kiukutti. Sekin oli hyvä vaan, koska nyt ei ole mitään fiiliksiä sitä kohtaan.
Heräsin tänään myöhässä töihin.
Heräsin 6:16, töissä pitäs olla 6:20-6:25 kun ensimmäinen työntekijä jolla on avaimet tulee paikalle.
Helvetillistä vauhtia vaan vaatteet niskaan, auton ovet kirosin jo matkalla ulos ja aukeshan se kuskin ovi jo toisella yrittämällä. Kivoja nää vanhemmat autot kun ovetkin jäätyy kiinni, ja jos saat ne auki niin kiinnihän ne ei sit mene kunnolla. Tänään kuitenkin autokin toimi loistavasti, ja kerkesin aamupalamandariinin syödä autossa vielä työpaikan pihalla, kun avaimellinen ei ollut vielä tullut. Työpäivä meni ihan huithait nopsaan.
Kotiin tullessani kaaduin suoraan sänkyyn ja nukuin 2½h päiväunia taas.
Kun heräsin, näppihäröilin puhelimeni kanssa ja kabuum. Hän, The Hän, oli laittanut mulle tekstarin puol kakstoista edellisiltana. Minähän olin siihen aikaan jo nukkumassa, mutta Poikaystävä vielä valvoi ja pelasi aivan puhelimeni vieressä. Onneksi se on niin kuuro ja sokee kaikelle muulle pelatessaan, joten tuskin se sitä on katsonut että kuka mua muistaa mun jo nukkuessa. Eikä sen käytös antanut mitään osviittaa siitä että olis viestin lukenut.
Ei siinä kylllä mitään muuta ollut kuin kysymys mun sen hetkisestä olinpaikasta. Mut silti.
Jumalauta että sydän pomppas taas kun sen viestin päivällä huomasin.
En oo ajatellut (kai?) Häntä pitkään aikaan, en ole tekstaillut tai muuta ainakaan kuukauteen. Se on pitkä aika.
Ja sieltä se taas tuli.
Out of nowhere.
Missä meet
Silti.
Vittu että ärsyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti