Mä haluan säpinää.
Taas mä istun kotona perjantai-iltana ja tissuttelen yhen kaks lonkeroa.
No okeiokei on siihen syynsä, huomenna on työpäivä ja aamuvuoro, vaille kuus herätys.
Ens viikolla mulla alkaa uuden työkuviot hetkeksi. Meen tekemään sellasta työtä hetkeks, mitä haluaisin tehdä ehkäpä loppuelämäni. Vähän isommassa mittakaavassa kylläkin, mut silti. Jänskää.
Mä haluisin kirjottaa mut ei oo mitään kirjotettavaa.
On jopa sellanen tilanne, ettei oo ees mitään opiskeluhommii kirjotettavana!
That's so weird. Tein tänään urakalla kaikki opiskeluhommat alta pois tältä syksyltä, parit tentit ja seminaarit viel tulossa mut ne on nyt suunniteltu ja kirjoteltu mitä tarttee.
Omituista.
Kaikki taas.
Miksei mulla oo asiaa.
Ha! Onpas.
"Anoppi" ärsyttää. On joo molemmat appivanhemmat vähän viinaan meneviä, ja varsinkin nyt pari kk viikonloput on ollu jotain ihan karmeeta. Joka viikonloppu tulee soitto anopilta - onneks vaan pojalleen - että kuinka sä nyt jaksat kun te ootte eroomassa. No, tällä hetkellä he ainakin tietävät vaan sen, että erilleen ollaan muuttamassa, ero nyt on niin ja näin koska tuntuu että ilma on parantunu huomattavasti kun muutto tuli puheeksi ja on kohta toteutumassa. Mut aaaargh, anoppi hoivaa tota 25 vuotiasta kun vauvaa! Joo, on ollut mahtavat 3 vuotta pitkä suhde, mut jospa se siitä taas selviäis ja ura urkenis ja maailma kirkastuis. Rasittava eukko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti