Olen ihastunut.
Kauheeta ja ihanaa.
Huomasin tän oikeestaan jo syksyllä, mut eilen se vahvistui.
Jutusteltiin niitä näitä, hän tuli monesti samaan pöytään istumaan vaikka muualle ois mahtunut paljon paremmin. Ja muuallekin kuin viereeni/eteeni olisi mahtunut istumaan, mutta ei.
Katseli silmiin, hymyili.
Tulevana vuonna tullaan näkemään usein ja olemaan tekemisissä muutenkin.
Aaaaaaargh.
Näin hänestä häiritseviä unia viime yönä, ujostuttanut koko päivän kun hän tullut mieleen.
IIIIIH, sanoo sisäinen pikkutyttöni.
Mutta joo, ei se vanhakaan ole mihinkään unohtunut.
Eilen laittoi viestiä, olis halunnut nähdä mut palelti jo valmiiks niin enpähän sit tyhmä mennyt savukkeelle hänen kanssaan.
Nyt ärsyttää, olis pitäny.
Oishan se lämmittäny.
lauantai 26. tammikuuta 2013
tiistai 22. tammikuuta 2013
En halua haluta.
Ärsyttävää.
Se, että ajattelen Häntä jatkuvasti.
Vituttaa ihan suoraan sanottuna.
Ei olla nähty kun taas millon viimeks oikeesti.
Viime keväänä, se yksi yö.
Kesällä vilaukselta.
MIKS HELVETISSÄ MÄ AJATTELEN SITÄ.
'Cause you are the piece of me, I wish I didn't need
Tiedäthän sen.
Haluan mutten todellakaan tarvitse.
Haluan mutten todellakaan haluaisi haluta.
Perjantaina ryyppäjäiset.
Saatana, pakko käydä ostaa joku uus kolttu sinnekin ja olla niin perkeleen nätti.
Tekee mieli tupakkaa.
Vuoden olen ollu polttamatta, parit savut/tupakat juodessa mut siinäpä se.
Nyt kun sais oikein piiitkät henkoset.
Se, että ajattelen Häntä jatkuvasti.
Vituttaa ihan suoraan sanottuna.
Ei olla nähty kun taas millon viimeks oikeesti.
Viime keväänä, se yksi yö.
Kesällä vilaukselta.
MIKS HELVETISSÄ MÄ AJATTELEN SITÄ.
'Cause you are the piece of me, I wish I didn't need
Tiedäthän sen.
Haluan mutten todellakaan tarvitse.
Haluan mutten todellakaan haluaisi haluta.
Perjantaina ryyppäjäiset.
Saatana, pakko käydä ostaa joku uus kolttu sinnekin ja olla niin perkeleen nätti.
Tekee mieli tupakkaa.
Vuoden olen ollu polttamatta, parit savut/tupakat juodessa mut siinäpä se.
Nyt kun sais oikein piiitkät henkoset.
maanantai 21. tammikuuta 2013
Säännöt rakkaudelle
Sillä on hyvä ajotus lähes aina.
Pari viikkoa sitten Omani oli taas viihteellä, minä kotona.
Hän laittaa viestiä, kyselee perääni ja mukaansa.
En lähtenyt, ei olisi ollut hyvää tekosyytä.
Jälkeenpäin vitutti, Omani ei tullut taaskaan yöksi kotiin.
Soitin hänelle kuudelta aamulla, pelasi edelleen kavereidensa kanssa.
Luotan siihen että hän ei tee mitään pahojaan.
Tutkin kyllä hänen puhelimensa monesti.
Lähes aina kun hän lähtee tupakalle tai johonkin ja jättää puhelimensa mulle.
Anna Puun Säännöt rakkaudelle on kyllä osuvia.
Me emme saa haluta toisiamme niin, että valehdellaan
kotona koskaan rakkaillemme, tämä on sääntö ensimmäinen.
Emme saa sanoa toisillemme "mitäpä jos kaiken riisuisimme? Avaamme viimeisenkin portin."
Tämä on sääntö numero kaks.
Me emme saa katsoa toisiamme niin, että totuuden paljastamme.
Laskemme sisään ja iäksi viereen. Tämä sääntö kolmas jo on.
Emme saa tarvita toisiamme niin, että vajotaan.
Emmekä elää voi omillamme, tämä on sääntö lohduttomin.
Emme saa hylätä toisiamme. Entä jos sittenkin rakastumme?
Jos alussa yhdeksi meidät luotiin. Tämä on sääntö viimeinen.
Niin.
En rakasta sitä, ehen en en en en EN todellakaan.
Välitän ja olen ehkä vähän mustasukkainen, mutta rakkaus, ehei.
Olen ehkä joskus sanonut että rakastan sitä, mutta nyt kun olen oikeasti(?) rakkauden kokenut, en ole tuntenut läheskään samoin Häntä kohtaan. Koskaan.
Mutta mitä jos.
Entä jos sittenkin.
Jospa kuitenkin.
Sitä ei voi koskaan tietää.
Pari viikkoa sitten Omani oli taas viihteellä, minä kotona.
Hän laittaa viestiä, kyselee perääni ja mukaansa.
En lähtenyt, ei olisi ollut hyvää tekosyytä.
Jälkeenpäin vitutti, Omani ei tullut taaskaan yöksi kotiin.
Soitin hänelle kuudelta aamulla, pelasi edelleen kavereidensa kanssa.
Luotan siihen että hän ei tee mitään pahojaan.
Tutkin kyllä hänen puhelimensa monesti.
Lähes aina kun hän lähtee tupakalle tai johonkin ja jättää puhelimensa mulle.
Anna Puun Säännöt rakkaudelle on kyllä osuvia.
Me emme saa haluta toisiamme niin, että valehdellaan
kotona koskaan rakkaillemme, tämä on sääntö ensimmäinen.
Emme saa sanoa toisillemme "mitäpä jos kaiken riisuisimme? Avaamme viimeisenkin portin."
Tämä on sääntö numero kaks.
Me emme saa katsoa toisiamme niin, että totuuden paljastamme.
Laskemme sisään ja iäksi viereen. Tämä sääntö kolmas jo on.
Emme saa tarvita toisiamme niin, että vajotaan.
Emmekä elää voi omillamme, tämä on sääntö lohduttomin.
Emme saa hylätä toisiamme. Entä jos sittenkin rakastumme?
Jos alussa yhdeksi meidät luotiin. Tämä on sääntö viimeinen.
Niin.
En rakasta sitä, ehen en en en en EN todellakaan.
Välitän ja olen ehkä vähän mustasukkainen, mutta rakkaus, ehei.
Olen ehkä joskus sanonut että rakastan sitä, mutta nyt kun olen oikeasti(?) rakkauden kokenut, en ole tuntenut läheskään samoin Häntä kohtaan. Koskaan.
Mutta mitä jos.
Entä jos sittenkin.
Jospa kuitenkin.
Sitä ei voi koskaan tietää.
perjantai 28. joulukuuta 2012
Bombadom
Niin tyhjää kun ihmiset lähtee joulun jälkeen.
Tai kun joulu ylipäätään loppuu.
Ankeeta.
Tekis mieli purkaa mut ei oikein oo mitään purettavaa taaskaan.
Työt kokoajan mielessä vaikka lomaa ollu jo viikko ja vielä neljä hidasta aamua edessä ennenkun taas pitää olla skarppina seittämältä ylhäällä. Yh.
Opiskelut painaa myös.
Pitäs tehdä niin paljon kaikkea mut ei sit kuitenka oikeestaan mikään oo nyt niskassa.
Muutama isompi juttu pitäs päättää.
Taidan taas mennä siitä mistä aita on matalin - ja halvin jos sit ryssinkin päin sitä aitaa enkä pääse yli.
Ellie Gouldingia taas soittimeen ja aivot narikkaan, tälläistä täällä.
Tai kun joulu ylipäätään loppuu.
Ankeeta.
Tekis mieli purkaa mut ei oikein oo mitään purettavaa taaskaan.
Työt kokoajan mielessä vaikka lomaa ollu jo viikko ja vielä neljä hidasta aamua edessä ennenkun taas pitää olla skarppina seittämältä ylhäällä. Yh.
Opiskelut painaa myös.
Pitäs tehdä niin paljon kaikkea mut ei sit kuitenka oikeestaan mikään oo nyt niskassa.
Muutama isompi juttu pitäs päättää.
Taidan taas mennä siitä mistä aita on matalin - ja halvin jos sit ryssinkin päin sitä aitaa enkä pääse yli.
Ellie Gouldingia taas soittimeen ja aivot narikkaan, tälläistä täällä.
perjantai 14. joulukuuta 2012
Leave me alone
Hah!
Blogilistalta tän löytää hakusanalla pettäminen. Jännä miten aina viikonloppusin on piikit tilastoissa ja suurimpana lähteenä just blogilista/pettäminen. I feel you!
En nyt tiiä onko mitään sanottavaa.
Ainakaan pettämisen kannalta ei oo.
Asutaan edelleen yhdessä, nyt on menny paremmin kun todella päätettiin että hän etsii asunnon ja muuttaa pois. Sopivaa siis etsii edelleen.
Ei oo mitään sanottavaa.
Blogilistalta tän löytää hakusanalla pettäminen. Jännä miten aina viikonloppusin on piikit tilastoissa ja suurimpana lähteenä just blogilista/pettäminen. I feel you!
En nyt tiiä onko mitään sanottavaa.
Ainakaan pettämisen kannalta ei oo.
Asutaan edelleen yhdessä, nyt on menny paremmin kun todella päätettiin että hän etsii asunnon ja muuttaa pois. Sopivaa siis etsii edelleen.
Ei oo mitään sanottavaa.
perjantai 30. marraskuuta 2012
Lonkeroa muovimukista
Mä haluan säpinää.
Taas mä istun kotona perjantai-iltana ja tissuttelen yhen kaks lonkeroa.
No okeiokei on siihen syynsä, huomenna on työpäivä ja aamuvuoro, vaille kuus herätys.
Ens viikolla mulla alkaa uuden työkuviot hetkeksi. Meen tekemään sellasta työtä hetkeks, mitä haluaisin tehdä ehkäpä loppuelämäni. Vähän isommassa mittakaavassa kylläkin, mut silti. Jänskää.
Mä haluisin kirjottaa mut ei oo mitään kirjotettavaa.
On jopa sellanen tilanne, ettei oo ees mitään opiskeluhommii kirjotettavana!
That's so weird. Tein tänään urakalla kaikki opiskeluhommat alta pois tältä syksyltä, parit tentit ja seminaarit viel tulossa mut ne on nyt suunniteltu ja kirjoteltu mitä tarttee.
Omituista.
Kaikki taas.
Miksei mulla oo asiaa.
Ha! Onpas.
"Anoppi" ärsyttää. On joo molemmat appivanhemmat vähän viinaan meneviä, ja varsinkin nyt pari kk viikonloput on ollu jotain ihan karmeeta. Joka viikonloppu tulee soitto anopilta - onneks vaan pojalleen - että kuinka sä nyt jaksat kun te ootte eroomassa. No, tällä hetkellä he ainakin tietävät vaan sen, että erilleen ollaan muuttamassa, ero nyt on niin ja näin koska tuntuu että ilma on parantunu huomattavasti kun muutto tuli puheeksi ja on kohta toteutumassa. Mut aaaargh, anoppi hoivaa tota 25 vuotiasta kun vauvaa! Joo, on ollut mahtavat 3 vuotta pitkä suhde, mut jospa se siitä taas selviäis ja ura urkenis ja maailma kirkastuis. Rasittava eukko.
Taas mä istun kotona perjantai-iltana ja tissuttelen yhen kaks lonkeroa.
No okeiokei on siihen syynsä, huomenna on työpäivä ja aamuvuoro, vaille kuus herätys.
Ens viikolla mulla alkaa uuden työkuviot hetkeksi. Meen tekemään sellasta työtä hetkeks, mitä haluaisin tehdä ehkäpä loppuelämäni. Vähän isommassa mittakaavassa kylläkin, mut silti. Jänskää.
Mä haluisin kirjottaa mut ei oo mitään kirjotettavaa.
On jopa sellanen tilanne, ettei oo ees mitään opiskeluhommii kirjotettavana!
That's so weird. Tein tänään urakalla kaikki opiskeluhommat alta pois tältä syksyltä, parit tentit ja seminaarit viel tulossa mut ne on nyt suunniteltu ja kirjoteltu mitä tarttee.
Omituista.
Kaikki taas.
Miksei mulla oo asiaa.
Ha! Onpas.
"Anoppi" ärsyttää. On joo molemmat appivanhemmat vähän viinaan meneviä, ja varsinkin nyt pari kk viikonloput on ollu jotain ihan karmeeta. Joka viikonloppu tulee soitto anopilta - onneks vaan pojalleen - että kuinka sä nyt jaksat kun te ootte eroomassa. No, tällä hetkellä he ainakin tietävät vaan sen, että erilleen ollaan muuttamassa, ero nyt on niin ja näin koska tuntuu että ilma on parantunu huomattavasti kun muutto tuli puheeksi ja on kohta toteutumassa. Mut aaaargh, anoppi hoivaa tota 25 vuotiasta kun vauvaa! Joo, on ollut mahtavat 3 vuotta pitkä suhde, mut jospa se siitä taas selviäis ja ura urkenis ja maailma kirkastuis. Rasittava eukko.
torstai 29. marraskuuta 2012
Try, try, try.
No joo, en tiiä tuleeko vai ei.
No tulee se, ero siis edelleen.
Aikataulut vaan kusee, heti kun hän saa kämpän niin tää oli tässä.
Sitä päivää odotellessa..
Tää kämppä on mun, joten mä voin heittää hänet ulos heti kun haluan.
Mut en mä voi olla niin raaka.
Tänään kyllä sanoin kun menetin taas hermoni ja hän oli taas lähdössä ovet paukkuen, että jos nyt lähtee niin ottakoot kaikki tavaransa mukaan.
Pysähtyi ja katseessa kävi älä tee tätä mulle.
Itse menin kiukkuitkemään ja hän lähti, ei ottanut tavaroitaan.
Ei hänestä sen jälkeen oo mitään kuulunu, lähti viideltä ja kello on nyt yhdeksän.
Toisten rintamalla ei oikein oo mitään nyt.
Tai no siis, ei ole yhtikäs mitään.
Vakkarikaan ei oikein innostunut tekstailemaan tässä yks päivä.
No okei, oli arki-ilta ja kello jotain kakstoista..
Ja minä humalassa, tietysti.
Pinkin biisi Try sopii tähän hetkeen kans loooistavasti.
Radiossahan tämä pyörii, joku päivä ajellessa kotiin yllätysyllätys tallilta rupesin vasta sanoja kuuntelemaan.
Sopii niin helvetin hyvin tähän hetkeen.
Oikeestaan siihen hetkeen, kun toi jätkä on oikeesti pois tästä asunnosta.
No tulee se, ero siis edelleen.
Aikataulut vaan kusee, heti kun hän saa kämpän niin tää oli tässä.
Sitä päivää odotellessa..
Tää kämppä on mun, joten mä voin heittää hänet ulos heti kun haluan.
Mut en mä voi olla niin raaka.
Tänään kyllä sanoin kun menetin taas hermoni ja hän oli taas lähdössä ovet paukkuen, että jos nyt lähtee niin ottakoot kaikki tavaransa mukaan.
Pysähtyi ja katseessa kävi älä tee tätä mulle.
Itse menin kiukkuitkemään ja hän lähti, ei ottanut tavaroitaan.
Ei hänestä sen jälkeen oo mitään kuulunu, lähti viideltä ja kello on nyt yhdeksän.
Toisten rintamalla ei oikein oo mitään nyt.
Tai no siis, ei ole yhtikäs mitään.
Vakkarikaan ei oikein innostunut tekstailemaan tässä yks päivä.
No okei, oli arki-ilta ja kello jotain kakstoista..
Ja minä humalassa, tietysti.
Pinkin biisi Try sopii tähän hetkeen kans loooistavasti.
Radiossahan tämä pyörii, joku päivä ajellessa kotiin yllätysyllätys tallilta rupesin vasta sanoja kuuntelemaan.
Sopii niin helvetin hyvin tähän hetkeen.
Oikeestaan siihen hetkeen, kun toi jätkä on oikeesti pois tästä asunnosta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)