Not in heaven, not in hell.

Musta tuntuu etten mä enää mahdu tänne.
Ahdistaa, kaikki tavarat hujanhajan koska ne ei ihan oikeasti mahdu minnekään.
Tuli tarjous toisesta kämpästä, mut liian kallis.
En ota riskiä, että eron tullessa mulla ei oliskaan vara pitää sitä kämppää yksin.
Miks kaikki on niin helvetin vaikeeta ja kallista.

Opiskelut tuottaa suorastaan tuskaa, aivan helvetisti tekemistä.
Olen kasannut niitä liikaa, suunnitellut liikaa. Tuntuu jo nyt, että leviän tän alle.¨
Mutta kyllä mä jaksan, hitto mä näytän että mä jaksan.
Teen niin perkeleen kovaa hommia tän vuoden, kattokaa vaan.
Neljään vuoteen maisteriksi, ei paha oli yhtään.
Olen vaan niin helvetin nuori kun valmistun, vaikka menis viis vuotta.

Ulkomaille tekisi mieli.
Au-pairiksi jonnekin hevostilalle.
Eurooppaan tai britteihin, ihana olis.
Ehkä.
Tuskinpa vittu teen sitäkään ikinä.

Olen koulutusputkessa vielä neljä vuotta, 17 vuotta koulua yhteen putkeen.
On muuten helvetin pitkä aika, tuo seitsemäntoista vuotta. Takana nyt 13 vuotta jo.
Siitä sitten toivottavasti uraputkeen, ja seuraavan kerran voi hengittää kun eläkkeelle jään.


Hän, joka ajoi minut todelliselle turmion tielle tulee tällä viikolla tähän kaupunkiin.
Jännittää. Miksi. Sekin seurustelee nyt.
Ehkä hän osaa käyttäytyä.

Olen kuunnellut Loreenin uutta levyä nyt. Ihan mukiinmenevä, sopii näihin opiskelutuskafiiliksiin.

Laitan kaikki hermoiluni ja kiukutteluni opiskelupaineiden piikkiin.
Oikeasti se ei sitä kokonaan ole.
En jaksa tätä suhdetta enää.
Meillä ei ole enää mitään.
En halua häntä siinä mielessä.
Ihanahan se on mennä joka ilta hänen kainaloon, olla lämpimässä ja tuntea, että joku edes välittää.
Pakko välillä antaa sille, että pysyy siinä vieressä.

Eräs ihminen sanoi vähän aikaa sitten, ettei parisuhteeseen pidä olla tyytyväinen. Tyytyväinen. Sinä tyydyt siihen. Ei pidä tyytyä mihinkään! Pitää hakea sitä parasta, olla onnellinen ja saavuttaa se seuraava aste, jostain.

Vittu mitä paskaa.

Jos joku tätä lukee, jätä edes tyhjä viesti.

Nössö

Tapasin tänään pitkäaikaisen kaverini pitkästä aikaa.
Monta kertaa puhuttu että joo nyt nähdään, mutta aina on tullut peruutus syystä jos toisesta.
Tänään sitten ehdittiin hetki nähdä, ja oli kyllä mukavaa.
Ihan normaalit asiat taas aiheina, mutta se, miten toinen oikeesti ymmärtää jo yhdestä katseesta mitä tarkoitan ja mitä sanon seuraavaksi. Ja ajatuksemmekin menevät melkein samaa tahtia kokoajan, aiheen vaihdot ja muut tapahtuu ihan naps, "joo hei mä ajattelin ihan samaa äsken!".

 Jotenkin rentouttavaa olla oma itsensä välillä.
Vaikka rentona ei täysin voinut ollakaan, jotenkin tiedostin kokoajan itseni liikaa.
Miten istun, seison, kävelen, juon kahvia.
Miten hiukset, entäs villatakki, no mitähän tuokin katsoo, apua miten hyvännäköinen mies.

 Tällästähän tämä.
Teki mieli halata häntä kun erosimme. Ei vaan koskaan olla oltu sellasia, halijoita.

I need your love, I need your time. When everything's wrong, you make it right. I feel so high, I've come alive, I need to be free with you tonight.
 Baariin kun pääsis yhdessä, sitä mä kaipaisin.

Kiitos, kun olet edelleen olemassa mulle.

Hän sanoi, kuinka on nähnyt unia siitä, että oltaisiin taas kaikki yhdessä. Me kaikki, me viisi tyttöä. Ei tule onnistumaan. Koskaan en pitänyt yhdestä heistä, täh, meistä. Yhden kanssa en ole kuin hyvin jäykissä, etäisissä väleissä. Yhtä en ole nähnyt pitkään aikaan. Tämä viimeinen oli joskus minulle hyväkin kaveri, silloin oikeasti lapsena, koululaisena, mutta asiat muuttuu.

 Tällästä tämä on. Edelleen ja taas.


Jotenkin olen kai muutosta vailla.
Lähde vain kävelemään, älä tule takaisin.
Entä jos lähdenkin vuodeksi ulkomaille.
Entä jos lähdenkin toiseen kaupunkiin, kauas, opiskelemaan.
Mitäs siihen sanot.
Minähän pystyn, jos minä tahdon.
En vain tiedä tahdonko. Ja uskallanko.

Irrallaan

Eipä muuta kerrottavaa.

En enää halua puhua
kuinka sanotaan sellaista
mistä ei voi tietää
onko se totta vai kuviteltua

Eikä sun tarvii vastata
kun ainakin miljoona
kysymystä ei vaan saa mun mielessäni muotoa

Luulin että voisin vaan
saada nämä tunteet loppumaan
mutta ei ne sammukaan

Niin irrallaan
me ollaan
ettei meistä koskaan yhtä saa
mutten silti osaa lähteä

Niin irrallaan
me ollaan,
ettei meistä koskaan yhtä saa
Enkä tiedä
kumpi meistä ensin irroittaa

Jos jaksaisinkin uskoa
et olen vahvempi huomenna
ja aivan tarpeeks onnellinen ilman sinua

Mut sä oot liikaa kaikkea
ja mul on liikaa tunteita
Ne kaikki kasvattaa vain valheellista toivoa
Ei pitäis olla vaikeaa
laittaa kengät jalkaan, liikahtaa
mut jokin pitää otteessaan

Niin irrallaan
me ollaan,
ettei meistä koskaan yhtä saa
mutten silti osaa lähteä

Niin irrallaan
me ollaan
ettei meistä koskaan yhtä saa
Enkä tiedä
kumpi meistä ensin irroittaa

Niin irrallaan
me ollaan
ettei meistä koskaan yhtä saa
mutten silti osaa lähteä

Niin irrallaan
me ollaan
ettei meistä koskaan yhtä saa
enkä tiedä
kumpi meistä ensin irroittaa

Welcome, anot.

Wou, jokuhan oikeesti käy lukemassa tätä.
Sallikaamme siis Teidän, Arvoisien Anonyymien kommentointi, jos siltä tuntuu!
Antaa tulla ihan mitä vaan, mut jos purat omaa paskaa oloos kun jätkäs on pettäny sua jonkun lumpun kanssa niin pliis tee se vaikka yksinäs pimeessä.
 Kiitos.

Mitäsmitäs.

Viikonloppu oli hidas ja rauhallinen.
Kotona oltiin, tänään käytiin jopa urheilemassa yhdessä.
Tekee hyvää meille.
Aamulla heräsin jotenkin.. miten sen nyt sanois, alistuvasti?
Näin unta Hänestä, ja jotenkin olin sellaisessa horroksessa että luulin sanoneeni jotain muuta jo poikaystävälleni, mutta hetken kuluttua selvisikin etten ollut sanonut mitään hänelle. Selkeää, eikö?
Pelkäsin sanoneeni siis unissani jotain, mitä ei olisi ääneen pitänyt sanoa.
En onneksi ole unissapuhuja ja poikaystäväni on niin sikeäuninen että ei ole edes tosi.

Olin eilen töissä. Oli kivaa. Viimeksi tein niitä hommia muutama kuukausi sitten ja nyt pääsin parin vielä paskemman duunin jälkeen takaisin noihin juttuihin. Jeii!

Tiistaina tentti, en ole lukenut eikä ole edes kirjaa mistä lukea. Taidan jättää toiselle tenttikerralle senkin, ellen sit lue toista kirjaa ja tee opintojaksoo kokonaan kirjatenttinä. Let's see. En nimittäin ollu kuin puolilla luennoillakaan paikalla, wups.

Arjen saappaat

Kai me ollaan vaan arkistuttu.
Päivät erillään, toinen töissä, toinen opiskelee tai ratsastaa.
Illalla saatetaan hetki makoilla sängyllä lähekkäin ja jutella päivästä.
Sitten taas molemmat omilla koneillaan, välillä hän saattaa käydä pussaamassa mennessään tupakalle tai muuta.
Tänään heräsin tähän oikeasti ajellessani vaihteeksi tallilta kotia kohti. Radiossa soi Anna Puun Kolme pientä sanaa, ja varsinkin tämä iski ja kovaa:

Päivällä yhdessä perheenä kolmistaan
Illalla kaksi omissa nurkissaan
Kalpea ruudun valo kummankin kasvoilla
Koska rakkaus ei asu täällä enää

Me vaan ollaan perheenä neljästään, kaks koiraa löytyy kuitenkin. "Meidän tytöt".

Ehkä olisi parempi vain erota, mutta oikeastaan; miksi?
Meillä menee päällisin puolin hyvin, mulla ainakin on hyvä olla.
Välillä joo tapellaan, mut sellastahan se on.
Minä olen hyvä peittämään jälkeni ja valheeni.

On hänkin minua pettänyt.
Oltiin seurusteltu muutama kuukausi korkeintaan.
Menin hänen luokseen, vessassa oli hiusharja.
"Se on varmaan mutsin, se kävi tänään". Muuten hyvä, mutta harjassa oli pitkiä tummia hiuksia, ja "anoppi" on lyhyt tukkainen blondi. Lisäksi ikkunalaudalla oli pinnejä, kysyin miksi ne on siinä. Sanoi että ovat olleet siinä jo pitkään, ovat hänen Entisensä.
 En halunnut ajatella asiaa aikaisemmin, ja tällä viikolla se iski oikeasti.
Kysyin häneltä, onko hän pettänyt minua. Kielsi. Kysyin hiusharjasta, ja hetken hiljaisuuden jälkeen kysyin uudelleen onko hän pettänyt minua. Ei sanonut mitään, sanoi vain että ne ovat vanhoja juttuja enkä minä itsekään ole ollut täydellinen tyttöystävä.
 Hän on siis pettänyt minua.

Ei tuntunut edes kovin pahalta. Jotenkin tuli sellainen olo, että en minä sen pahempi ole kuin hänkään.
Lisäksi hänellä on eräät arvet, jotka muistuttavat joka päivä eräästä hänen entisestään. Ne ovat sellaisessa paikassa ettei hän itse näe niitä, mutta minäpä näen.

Halcyon indeed..

Poikaystävä lähti tänään reissulleen.
Ikävä iski heti kun näin auton takavalojen häviävän näköpiiristä.
Menin takaisin nukkumaan ja kun heräsin, ei tuntunut enää miltään.
Olen takaisin.

Eilen oli ilmasen viinan bileet.
Yllättävän rauhassa meni. Ei mitään draamoja, ihan peruskivaa mut ootin enemmän. Mitäpäs muuta..
Mmm. Laittelin Hänelle taas viestii, olis ollu kuskia vailla mut itsepä istuin baarissa jo siinä vaiheessa.
Kyseli muutenkin mukaansa, sanoin jälleen kerran ettei me voida olla missään julkisesti yhdessä. Tiesin myös, että poikaystävän kavereita oli yöelämässä ja tämän kokoisessa kylässä niihin törmäisi aivan varmasti.
Sanoin sitten taas siideripäissäni että kyselee huomenna jos tarttee kuskii tai leffaseuraa.
Äsken pisti viestii ja kysyi meenkö hänen luokseen kattomaan leffaa.
Arvaappa, just söin itteni pulleaksi enkö oo ees meikannu tänään.

Ellie Gouldingin levy Halcyon tuli eilen, tänään siis luukutan tätä ja yritän pysyä kotona.
Muuten todella hyvä levy, mut autokuuntelussa rasittava koska biisien aluissa on aika pitkään ns. turhaa hiljaista pimputtelua. Joten voi turhautumisen hetkellä/lyhillä matkoilla tulla vaihdettua biisejä turhankin tiuhaan.
 Jotenkin iskee taas jonnekkin syvälle jotkin näistä biiseistä.
Ei siis yhtän kannusta olemaan kotona yksin lauantai-iltaa, kun vaihtoehtoja muualle (muihinkin) olisi.
Ja halcyon on tämän illan tunnismusiikki, ei "tunnussana".. (suom. onnellinen, auvoisa, syntiinlankeamusta edeltävä..)

 Pitäs tenttiinkin lukea, tekis mieli vaan lähteä ulos.

Aatoksia

Kävin tänään ostaa järkkäriin toisen putken vihdoin ja viimein. Nyt on vähän lisää zuumia ;)

Koulu stressaa.
Miks pitää olla niin pirun laiska ja aikaansaamaton.
Kohta kahden viikon sisällä kaksi tenttiä. Nytkin pitäs olla lukemassa.
Kaksi esseetä pitäs tehä, 10 ja 15 sivuiset.
Huomenna pitäs lähtee vielä jumppaan 10:30. Oikeesti, kuka hullu niin aikasin haluu jumppaan. No, minä vissiin. Pitäs siihenki ettii vielä se helvetin jumppamatto, missälie sekin. Ja jumppakengätkin on ollu taas ulkokäytössä, pitäs puhdistaa.. Perkele.

Mitäs muuta.
Pitäs tallilla siivota kenttä paskasta että pääsis siihenki ratsastaa. Yhtä liejuu koko höskä kohta taas.
Rupee jo rassaamaan tuo maastossa meneminen.
Rassaa kyllä muutenki jatkuvasti olla yksin.
Niin tallilla kuin muutenkin.

Koulussa näkee tyyppejä joo, mut siihen se sit jääkin.
Perjantaina sentään pääsee fukseja rääkkäämään ja juomaan.
Jospa näkis tiettyjä tyyppejäkin..

Sellastahan se, tällästähän täällä.

Nyrkki silmään

Hassua. Tää biisi sopii jotenkin niin nappiin.
Sekä omaan poikaystävääni, että tähän Helvetin Mr.Bigiin.

Lähde jonkun toisen matkaan
Soita mulle yöllä
Vuoden päästä taas
Voit olla varma
Hetkeekään en mieti
Ehdoitta mä saavun
Sua noutamaan

Sinä oot se päätös, jonka pyörrän
Takki, jonka käännän
Vaikka pelottaa
Sinä oot se, mihin loppuu kohtuus
Mistä alkaa huulluus

Järjetön rakkaus

Miksi se uskoo
Miksi se toivoo
Miksi se kärsii
Mutta kestää
Miksi se vain riuhtoo
Miksei se irtoo
Miksi se kärsii
Mutta kestää

Miksei sitä hengiltä saa

Loukkaa tuhat kertaa vielä
Väitä, ettet tiedä
Miestä huonompaa
Voit olla varma
Anteeksi saat aina
Ei kai ole sulla
Sen helpompaa

Minä oon se päätös, jonka pyörrät
Takki, jonka käännät
Kun me suudellaan
Sinä oot se, mihin loppuu kohtuus
Mistä alkaa hulluus

Järjetön rakkaus

Miksi se uskoo
Miksi se toivoo
Miksi se kärsii
Mutta kestää

Miksi se vain riuhtoo
Miksei se irtoo
Miksi se kärsii
Mutta kestää

Järjetön rakkaus
Pelottavan vahva 
Puristava voima
Sano, miksi se kaiken yhä uskoo
Miksi se toivoo
Miksi se kestää

Miksei sitä hengiltä saa?

Lähde uudelleen
Sinä tiedät, kuinka kaipuu kiskaisee
Suru ketjustansa rakkaus riuhtaisee
Sut takaisin aina, aina 

Miksi se uskoo
Miksi se toivoo
Miksi kärsii 
Mutta kestää
Miksi se vain riuhtoo
Miksei se irtoo 
Miksi se kärsii
Mutta kestää

Järjetön rakkaus
Pelottavan vahva
Puristava voima
Sano, miksi se kaiken yhä uskoo
Miksi se toivoo
Miksi se kestää

Miksei sitä hengiltä saa?

Jesse Kaikuranta - Järjetön rakkaus